Tj-koulun Sanna Leppänen toivottaa ohjelman aloituksessa kaikki keskeneräiset yritykset ja niiden keskeneräiset johtajat tervetulleiksi yhteiselle matkalle. Aloituspuheenvuoro jatkuu usein siitä, kuinka varmuus on harhaa ja sen hyväksyminen auttaa johtajaa. Tässä blogissa Sanna kertoo tuoreesta lukukokemuksesta, joka kannustaa jatkamaan samoilla askelmerkeillä.
Alf Rehnin Johtajuuden ristiriidat on vastoin kirjoittajansa periaatteita koottu kompakti ja sujuvasti luettava kirja johtajuudesta. Professori Rehnillähän on tapana korostaa, että johtamisesta ei pidä tehdä yksinkertaista, eikä siitä pidä kirjoittaa kirjoja, saatikka sitä määritteleviä listoja. Vaikka johtajat ja seminaariyleisö sitä niin kovasti janoavatkin. Ovathan kymmenen kohdan tiivistykset mukavan simppeleitä reseptejä menestymiseen.
Totta puhuen kirjassa on 32 kohdan huolella avattu lista johtajuuden paradokseista. Ei siis sittenkään liian yksinkertaista, ollakseen vakavasti otettavaa. Avaamalla johtamisen epämääräisyyttä kirjoittaja perustelee, miksi johtaja aina epäonnistuu. Ja miksi se ei ole ongelma.
Maailma on hämyinen
Johtajat ja johtamisen opiskelijat janoavat, että johtamisesta sanottaisiin suorat sanat. Mitkä ovat johtamisen juonen palaset ja miten ne laitetaan toimimaan ja mitä sitten varmuudella alkaa tapahtua? Monelle on tuskallista hyväksyä, että selkeiden ohjeiden sijasta puhutaankin monista erilaisista hämyisistä näkökulmista, tilanteista ja ajattelutavoista. Hämyisessä maailmassa johtaminen ei voi olla yksinkertaiseen kaavioon tai prosessikuvaukseen puristettavaa. Johtajuus on sekä-että. Sekä nopeaa että hidasta. Sekä näkyvää että näkymätöntä. Se on huutamista hyvin hiljaa.
Hyvät kysymykset maadoittavat reitille
Johtajuuden kehittämisen valmentajana ja työpajojen toteuttajana pidän Rehnin listaa erinomaisena, koska se on pitkä. Ensin jalostan Rehnin hienot otsikot kysymysten muotoon. Sitten työstämme asiakkaiden kanssa johtajuutta 32 erinomaisen kysymyksen avulla. Hyvät kysymykset maadoittavat hämyssä kulkevan johtajan todennäköiselle reitille. Pysähtymällä ja vastaamalla opimme paljon johtamisesta.
- Miksi johtaminen on epäonnistumista?
- Miksi se on onnistumista?
- Milloin johtajuus on ristiriitaista?
- Mikä johtajuudessa on itsestään selvää?
- Milloin johtajuuden tulee olla nopeaa?
- Miksi johtajuuden on oltava myös hidasta?
- Milloin johtajuudessa tarvitaan järkeä?
- Milloin johtajuudessa tarvitaan tunnetta?
- Mikä johtajuudessa on tekemistä?
- Miksi johtajuudessa tarvitaan unelmointia?
- Mitä ovat johtajan hoidettavat isot asiat?
- Milloin ja millaisiin pieniin asioihin johtajan on tartuttava?
- Millaisia vaikeita asioita on johtajan vastuulla?
- Mitkä asiat johtamisessa ovat yksinkertaista tekemistä?
- Miten johtajuus muuttuu koko ajan?
- Mikä johtajuudessa on pysyvää?
- Mikä johtajuudessa on miehekästä ja kovaa?
- Mikä siinä on pehmeää ja naisellista?
- Milloin johtamisen tulee olla näkyvää?
- Milloin taas näkymätöntä?
- Miksi johtaja vaatii ja valvoo?
- Miksi johtaja luottaa ja mahdollistaa?
- Miten johtaja asettaa sopivasti rajoja?
- Miksi ja miten johtajan täytyy myös rikkoa rajoja?
- Milloin johtajan on syytä odottaa?
- Milloin on syytä reagoida?
- Miten johtajan on oltava priimus?
- Miten johtaja on yksi joukossa?
- Miksi johtajuus on yksinäistä?
- Millä tavalla johtajuus on yhteisöllistä?
- Miten johtaja elää tätä päivää?
- Miksi johtaja katsoo tulevaisuuteen?
Johdanko kysymyksillä vai varmoilla vastauksilla?
Lempiaiheeni valmentajana on ajattelemisen ja ymmärtämisen vahvistaminen työyhteisössä. Arjen vuorovaikutuksen asetelma nousee silloin agendalle. Onko johtaja varmojen käsitysten ja vastausten jakelija? Vai oman osaamattomuutensa tunnustava oivalluttavien kysymysten esittäjä? Kysymykset auttavat ymmärtämään ja ottamaan vastuuta. Epätodellisen varmat vastaukset hämyisiin kysymyksiin sen sijaan korostavat johtajan valtaa ja vastuuta. Ne laiskistuttavat. Ja saattavat johtaa harhaan.
Johtamistakin opitaan ottamalla lusikka kauniiseen käteen. Ottamalla kysymys kerrallaan työstettäväksi. Ja valitsemalla kysymyslista viisaasti. Kiitos taas kerran Alf Rehn.
Sanna Leppänen
